12116020_10207114266048393_9185037401880

Joo muutaman mielenpäällä olleen yrityksen/ajatuksen ja yhden läheltä piti melkein sali käynnin jälkeen piti ottaa oikein kuva dokumentiksi että päästiin sitä vihdoin salille. Jaa-a miten tässä näin pääsi käymään. No monenlaista elämässä tulee vastaan. Kerran miehen kanssa päästiin jo salin autopaikoitusalueelle, mutta saimme suruviestin ja salireissusta ei tullut sillä erää mitään.

Onneksi anoppi lupasi hoitaa uniajan toisenakin päivänä peräkkäin poikaamme ja salille sitten vihdoin päästiin. Että ensin Oulussa putkitusreissulla pojan kanssa ja sitten suruviesti, että tyttärieni isomummu oli kuollut,,,,siinä sitä on ollut purtavaa viikonlopulle.

Putkitushan sujui ihan hyvin mutta sen jäljiltä poikaamme ei ole oikein tahtonut saada nukkumaan. Virtaakin tuntuu olen enemmän kuin koskaan ennen.En osaa sanoa onko poika kipeä kun kysyttäessä kipupaikat vaihtelevat hampaista, mahaan, käsiin ja korviin. Kaksivuotias kun ei oikein luotettavasti osaa luultavimmin arvioida tilannetta.Toinen vaihtoehto sille että virtaa riittää on se etteivät korvat ole enää kipeät ja kuulee eritavalla kuin aikaisemmin mikä varmaankin tuntuu vähintäänkin oudolta.

Mutta sitten mikä niin ottaa pattiin on se että ruoka-asiat menee heti retuperälle kun olen stressaantunut tai tulee jotain tällaisia asioita eteen. Minulla on aivan kamalan hankalaa olla syömättä. Eilen meni iltaan asti ihan hyvin mutta sitten söin riisipuuroa,,,,joo-o....eihän siinä mitään jos söisi vain vähän, muttakun ei,,,,alkoi ottaa niin kupoliin kun nukutimme mieheni kanssa villiintynyttä poikalastamme noin 2 tuntia että tuli syötyä....joo-o....argghh,,,,,onneksi puntari ainakin eilen näytti ettei paino olisi noussut,,mutta kahden kilon alas saaminen painosta on täyttä työtä,,,en viitsi edes ajatella 20 kg,,,,,blaah