Yllä kuvia lapsukaisistani. He ovat elämäni suurin saavutus. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että jos nyt voisi päättää mitä tekisin toisin niin kyllä minä sanoisin että hoitaisin itseäni. Mallit on kuitenkin perittyjä kasvatuksessa, näin väitän. Oma äitini edelleenkin asettaa meidät lapset ja lapsenlapset oman itsensä edelle. Minä olen ajatellut että teen jatkossa toisin. Minullakin on oikeus olla nainen, äiti, puoliso ja voida hyvin. Ja eikö olekkin niin että jos minä voin hyvin voivat ihmiset ympärilläni paremmin. Minun on pakko alkaa hoitamaan itseäni kuten nyt kuukauden verran olenkin tehnyt. Mutta näitä kuvia katsoessa pakostakin ajattelee että voi kun minä olisin tämän pystynytkin tekemään aikaisemmin ja tätä kautta ehkä moni asia olisi mennyt toisin.

Mutta eletty elämä on mennyttä eikä sitä voi muuttaa, voi muuttaa vain tulevaisuutta. Ja nyt mietin että kuinka suuri muutos minulla onkaan edessäni. Tuntuu vuoren korkuiselta. Mutta ensi askeleet on otettu. Ihminen voi muuttua se on todistettua ja totta. Ja tämä muutos ei voi olla kenellekkään haitaksi.

haleja päivääsi ja pidä itseäsi hyvänä ja pohdi kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.