Joskus katson peiliin ja näen ventovieraan ihmisen,,,itsestään ulos eksyneen ,,,onneksi tätä sattuu enää harvoin.

 

Tänään niin kuitenkin kävi. Kuka minä olen. Miksi teen asioita mitä teen. Miksi sanon jotain ja miksi toisen asian jätän omaksi tiedokseni.

Kuka pitää sieluni ohjaksista kiinni. Suitsii kuin peto helvetin porteilla.

Harvoin kuulen hentoa pyyntöä.

Sielun ääni on kovin hiljainen,  kuulen sen vaimean kuiskauksen vain pakkolevossa .Lopen uupuneena vasta pysähdyn ja muistan rakastaa.

Ohikiitävä hetki, ole minulle armollinen.