perjantai, 30. kesäkuu 2017

The opposite of perfection is Imperfection

Olen lukenut blogeja. Kauniista kodeista, kilteistä lapsista, onnellisista vanhemmista ja toimivista ystävyyssuhteista.

Harmittavan harvassa blogissa saa lukea elämän haasteista, hankaluuksista, murheista , sairauksista ja sen sellaisista.

Halutaan näyttää ulkokullattu ja siloteltu totuus. Asetellaan astiat ja kukat somasti , poistetaan kuvista häly ja meteli, sotku.

Juuri se mistä minä olen kiinnstunut.

Luulen, tai ainakin uskon ja pienellä varauksella jopa toivon , että onnellisten blogien kirjoittajilla olisi elämässään edes niitä pieniä jokapäiväisiä murheita.

Minua kiinnostaisi tietää mitä täydellisyyttää kuvien ja kirjoitusten takana sitten oikeasti on.

Mutta sitä en saa tietää koskaan. 

Minulle jää vain kuristava tunne siitä että oma elämäni ja blogini onkin jotain ihan muuta. Tavallista elmää tavallisine (kaiketi) murheineen.

Tänään minä sinnittelen. Söin viikolla makkaran ja roskaruokaa,,,ja kesälomalle lähtevän työkaverin tuomaa mokkapiirakkaa vai mitä se oli.....

Paino junnaa ja mieli on synkkyyden sumentama.

 

Jos ,,,,mutku,,,,, ei,,,,,,

perjantai, 30. kesäkuu 2017

Matkalla


Onni kerro minulle.

jos tulet, mistä minä sinut tunnen?

Onko sinulla ruusu korvan takana ?

Silmissä kolme valtamaerta, huulilla kuuden kevään linnut ja

naurulle tuoksuvat tuulet?

Onni , jos minä nukun, herätä minut.

Ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.

Onni , kun se saapuu se kantaa suurta säkkiäsylissään.

Siihen se minun murheeni kätkee kaikki, virran vietäväksi.

Tommy Tabermann

 

 

 

 

torstai, 8. kesäkuu 2017

The pain you feel today will be the strength you feel tomorrow.

Aurinko paistaa. Kesä. Vihdoinkin.

Sali, hiki, rakko varpaassa.

Haisevat treenivaatteet, kassissa vesipullo.

Peilikuva sama, vanha, eltaantunut.

Pieni pilke silmäkulmassa. Toivo.

Usko.

Minun harmaat hiukseni. Sektioarpi, napaan saakka. Vaaleana muistona.

Kuin ohikiitävän hetken häivähdys onnea.

Kunnes lannistun, ajattelen kaurapuuroa.Kaikkea kokemaani.

Katkeruus, viha, kauna.

Milloin sinä vangitsit minut.

 

tiistai, 30. toukokuu 2017

Fananamma

Uskomatonta mutta totta. Minä teen vatsalihasliikkeitä 25 vuoden tai jopa pidemmän tauon jälkeen. Siis mitä. Ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Uskomatonta. Siis minä joka ei ole päässyt 10 cm maasta ylös vedin treeneissä PT;n kanssa 30 vatsalihasliikettä tuosta vain. Keisarinleikattuine mahoineni kaikkineni. Hymy on herkässä.

Nyt ajattelen vain tätä saavutusta. Muu on historiaa tai tulevaisuutta.

maanantai, 29. toukokuu 2017

Nälkävelka ja muita lieventäviä asianhaaroja....

Minun kaikki aikaisemmat laihdutukset ovat kaatuneet nälkävelkaan. Minulla on ollut pakottava tarve syödä ja pakottava tarve olla syömättä. Ja tiedättekö. Aina se pakottava tarve syödä on voittanut. Erityisesti pusskeittokuurien ja mitä lie litkujen jälkeen.

Nälkää ei voi pantata, sitä ei voi olla huomioimatta, sitä ei voi ohittaa. Nälässä ei voi mennä nukkumaan, karkkikauppaan (saati sitten rautakauppaankaan) tai muutoin vain leipoa juustokakkua vain katsellakseen ja kuvatakseen sitä. 

Jos onnistuisi olla ja elää niin ettei herätä kammottavaa nälkä petoa täyteen voimaansa. Nimittäin se on kuin musta aukko. Herätessään olet kadotuksen oma. Ja siinä ei se olkapäällä ruikuttava ji/jan tai mikä lie helvetin enkeli tai muukaan kerkiä sanoa mikrosekunnin sadasosaakaan. Kaikki käy silloin myös ne kaksi vuotta vanhat joulusuklaatit ( oletuksella että niitä mukama olisi jemmassa jossain).

Jos minä uskoisin ja kokeilisin ja uskaltautuisin kokeilemaan. Olla siis herättämättä kamalaa nälkävelkaa. Syön kun on nälkä ja laadukasta tavraa, En minä bensa autoon laita polttoöljyä tai hiekkaa. Mutta miski minä omaan suuhun tungen kaikkea minkä kyllä jokainen tietää olevan epäterveellistä. 

Voi kun tämä minun pieni pääni tässä universumin kaikkivoipaisessa mitättömyydessään osaisi edes tämän yhden asian oppia. 

Don´t fight with  hunger, it eats you eventually.