IMG_4625.jpg

Kamala loppuvuosi ollut 2015. Marraskuu ja joulukuu ja näyttää että alkavakin vuosi menee tämän perkeleellisen sairastelun merkeissä. Vanhin tyttö antibioottikuurilla kun tauti tuli uudelleen päälle. Nuorin tytär alkoi eilen valittamaan kurkkukipua ja minun nuha ei lähde edes ,,,sanonko millä. Ottaa niin sikamaisesti pannuun ettei ole sanoja. Kaksi kuukautta mennyt horon persiiseen maatessa ja niistäessä . Mieli on synkkä ja salilla ei ole VOINUT käydä kolmeen viikkoon.

No vaikka painoo on varmasti tullut niin sikamaisesti takaisin ettei ole viitsinyt puntarilla käydä...niin menin sitten ilmottautumaan uudelle painonpudotuskurssille joka kestää tosin vain 8 viikkoa. Alkaa siis salilla jossa minun PITÄISI käydä loppukuusta. Jos luoja suo ja yhtään minulle antaisi edes sen vertaa terveyttä ja itsekuria että siihen voisin osallistua ja sen saisin kunnialla loppuun niin toivoisin sitten maaliskuussa saavuttavani seuraavan kymmenluvun johon EI kuitenkaan ole kovin kamalan pitkä matka.

Eilen mieheni löysi vanhoja in body mittauksia ja kävelytesti lappuja joissa oli painoni merkittynä tasan 103 kg. Pitää iloita saavutetusta PAKKO. Minun on pakko iloita koska muuta iloittavaa ei ole.

Perkeleen taudit,,,,

Ja täytyy nyt tähän perään kirjata että tämän projektin kanssa menee 5 vuotta vähintään. Toiset laihtuu kuukaudessa 10 kiloo , mä 500 grammaa,,,,muistuttelen mielessäni että mä olen mä ja muista viis, mutta ei voi mitään mua sapettaa kun tuntuu että muut laihtuu hujauksessa ja mä hinkkaan hikisten kilojeni kanssa iäisyyden. Läski on tullut näköjään jossain määrin jäädäkseen. Se on vain hyväksyttävä ja unohdettava se mitä joskus on ollut. Tavoite asetettava sellaiseksi että voi oikeasti elää. Kuitenkin tavoite on alle 80 kg. Vaikka edes 79.9.......ja siihen on hikisen sikamaisen pitkä iäisyys,,,,,mutta prkl periksi en anna vaikka henki menis.