No niin siinä taas kävi. Flunssa iski. Ääni on kuin miehellä ja yskin. MInkäs tekee. Eilen pääsin kuitenkin salille ja poljin cross trainerilla 40 min. Katsoin samalla Suomen ensimmäistä MM  jääkiekkopeliä valko venäjää vastaan. Siinä se flunssa unehtui ja ajatus tyhjeni, mutta en tiedä onko ihan kovin viisasta.

Pt lähetti viestiä ja kyseli kuulumisia. Vastasin totuudenmukaisesti. Viikko oli siihen saakka mennyt hyvin. Täytynee tähän nyt kuitenkin tunnustaa että nimen omaan siihen saakka. En oikein päässyt kiinni siihen eiliseen fiilikseen mikä iski. No siis onneksi jääkaappi oli tyhjä. Mutta yllättävää syötävää sitä silti löysi. Hain lapsille Happy meal ateriat ja tietysti sitten söin ne rippeet mitä niistä jäi ja nuorimmaisen irtokarkkeja tuli varastettua muutamia. Hän kyllä huomasi sen ja sai melkomoiset itkupotku raivarit kska juuri tietysti söin SEN karkin joka oli kaikista paras. Lupasin ostaa uuden ( aikomattakaan tehdä niin ) mutta sainpa huijattua hiljaiseksi. ( Kamala äiti). Lisäksi söin kaksi lähes homehtunutta karjalanpiirakkaa. Joita en siis olisi missään nimessä syönyt mikäli kaapissa vain olisi ollut jotain muuta. Mutta jos valittavana oli porkkanaa, sinappia, silliä, maitoa ,jauhoja, suolaa ja sen sellaisia mausteita niin pakkohan se on syödä sitä mikä nyt edes jotenkin saattaisi mennä alals. Ja tietysti löytyi majoneesia,,,voi prkl,,,sitä sitten päälle. Siinä kanssa diettaajja. On tämä kuulkaa perseestä. Mikä ihme tuolla päässä viiraa että pitää syyä jo lähes homeista safkaa...Kertokaa mulle....

No se siitä. Tänään on uusi päivä. Ja eikös se kaiken muuttaa voi :)tai ainakin olla edellispäivää parempi.

 

Ja toisaalta. En kuitenkaan ostanut mäkkäristä itselleni ateriaa tms....en kuitenkaan ostanut itselleni karkkilastia enkä kuitenkaan syönyt jääkaapista sitä kaikkea mitä sieltä olisi voinut syödä...joten kaippa se loppupeleissä on kuitenkin ihan psitiivinen asia...