Huomenta, tai voisiko sanoa hyvää aamuyötä. Viime yö ei ollut hyvä. Poika alkoi herättelemään jo kolmen kieppeillä ilman erityisempää syytä. Minä sinnikkäästi taistelin petissä viiteen saakka, mutta sitten oli kyllä jo noustava kun oli sen verran korkealla tuo oma ärsyynnys.

Kertakaikkisen kammottava on marraskuu ollut. Koko perheemme on ollut enemmän tai vähemmän sairaana. Eilen minullakin mikälie virushössäkkä jatkanut voittokulkuaan jo 4 vko. Onneksi vaimenevin oirein. Mutta luultavimmin tämä on nyt vienyt melkolailla projektia takavetoisella voimalla ja ankeudella. Salilla on käyty kuitenkin yhtä viikkoa lukuunottamatta lähes joka päivä.

Minua ahdistaa, harmittaa ja sapettaa. Eilenkin söin erittäin hillitysti ja vähän. Maha on ummella , Kroonin taudin oireita siis ilmassa. Olen eilen juonut vichyä ja kahvia ja sokeroimatonta mehua ettei voi siitäkään johtua ummetus. Lääkkeet on tietty unohtunut ottaa kahtena päivänä.

Perseestä koko touhu sanon minä. Mutta periksi en anna vaikka menisi tässä hommassa loppuikä.

Eilen sain kuulla että pitkäaikainen työkaverini irtisanoutui. Pää ei kuulema enää kestä työpaikkaa ja sen eettisiä ja moraalisia periaatteita.Tästä voitte lienee päätellä jotakin. Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt minä alan föönaamaan tukkaa. Mietin miten selviydyn 3 tunnin yöunilla pitkästä päivästä ja treenistä joka sovittu illaksi. No aika näyttää.