Voi huhhuh. Mun kroppa elää jossain kivikaudella. Koko ajan vahdin ja yritän katsoa mitä syön. Nyt on onneksi saanut pullat, karkit ja sen sellaiset sipsit jätettyä hyvin minimaaliseen. Mutta on se kumma kun kaikkea muuta sitten tulee syötyä enemmän. Mun pää antaa maanisdepressiivisiä viestejä käsille ja suulle. On tää niiiiin syvältä. Mistä tää johtuu. Paino junnaa paikallaan.Mulla on ollut kyllä ihan sikamaisesti stressiä. Sitä on ollut pitkään aivan liikaa yhden ihmisen kantaa. 

Treeni kulkee ja etupäässä se on hauskaa ja vie stressiä jota ON.

Kokeilen hokea itselleni että ei ole kiire. Ja eihän tässä olekaan. Mutta silti. Taas törmään minun 43 v kroppani omaan tahtoon. Se ei halua menettää saavutettuja etujaan herkillä. Se lataa itsensä aseisiin minun uudenlaista ajatteluani ja suunnitelmaani kohtaan. Se pyrkii joka helvetin rasvasolun pitämään valmiina nälänhädän varalle. Jos kokeilenkin heiluttaa paattia syömällä salakavalasti vähemmän kuin ennen se kertoo aivoilleni omituisia signaaleja.

 Kokeilen sinnitellä. Koska valinnan varaa ei ole. Mitä hytöytä olisi antaa periksi. Se tarkoittaisi sitä että näillä mennään ja lisää lastia kertyisi. Ei kovin houkuttelevaa. 

Kävin in body mittauksessa. Paino tosiaan laskenut vaivaiset 400 grammaa. Viskeraalirasva laskenut 240 -->230 tasolle ja kaikki muut parametrit pysyneet samassa. Tulos saavutettu kuukaudessa. Aivan sairaan loisteliasta. Voisin ajatella saavuttavani tavoitteeni 20 vuoden kuluessa jolloin arviolta olsisin 63 v, joten aikaahan siis oli vai miten se meni jos siis hengissä pysyy....

Kaikkiminulleheti,,,pää hokee,,,suus söis, maha vetäis,,,jos vain jalat jaksaisi kantaa...