Juu nyt se on tehty. Olen palkannut personal trainerin. Googlasin alueen vaihtoehtoja, jotka eivät ole mitkään laajat....ihmeellistä kyllä.

Ensisijaisesti olisi halunnut sellaisen entisen läskin jolla on lapsia ja joka ymmärtäisi mutta olisi tiukka ja samalla lempeä. Jos siis sellaista voi toivoa,,,,en tiedä. 

No entisiä läskejä en löytänyt, ja kertokaapas, miten sellaisen edes löytäisi :),,,,no joo mutta siis oikeesti.

 

Mun sairaudet viat ja vammat on tässä viime postaukselta taas lisääntyneet kahdella. Toinen n pysyvä loppuiän riesa ; astma. Ja toinen toivon mukaan korjattavissa oleva; äänihuulen halvaus.No se onneksi ei enää haittaa niin kovin. Terapia on tehnyt tehtävänsä ja aika auttanut. Vain kun pitkään joutuu puhumaan tulee esiin ja flunssassa. 

 

Töissä mä törmään mun läskeihini joka päivä jos ei asiakkaiden suusta niin sitten kollegoiden jollain tasolla. Ihminen vain määritellään nykyään ulkonäön perusteella. Ja piste....

 

Nyt siis on personal trainer palkattu. Rahaa olen säästänyt jo toista vuotta , vaikkakin kohde oli tarkoitus olla matka, mutta tämä on nyt sellainen minulle itselleni projekti. Kävin eilen hänen luonaan. Ensimmäisen kerran. Fiilis on hyvä. Hänkin on neljän lapsen äiti. Ymmärtäväinen mutta tiukka. Teimme sopimuksen ; kahdessa vuodessa tummu kuntoon. Hän jopa meinasi että tulee kotiimme. Pidämme kotitreenit. Seuraavat kolme kuukautta suuntaamme paattia oikealle taajuudellee ja tämän jälkeen tarkistamme kurssia kerran kuussa seuraavan kahden vuoden ajan. Minun sairauksieni kanssa ei ole leikkimenen , eikä ihmekeitot tai pussikuurit minulle sovi. Minun alamäkeni vat liian kovia pärjätäkseni yksin. Minun tieni liian kivinen ollut kulkea. Kun 100 kertaa aloittaa ja kun on kuukauden onnistunut valuvat tulokset ja saavutettu etu 2 vko sairastelun jälkeen tyhjiin ja kun tätä jojo liikettä tekee riittävän pitkään ei jaksamista ole aloittaa uudestaan.

 

Ja kun minä taas yhden riehakkaan illan jälkeen asetun maate ja odotan unta, ei se tietenkään tule. Odotan ja hikeennyn , jälleen. Kuinka minä olisinkaan halunnut edes tänä iltana hetken rauhaa ja hiljaisuutta joka tuntuu olevan valovuoden päässä nykyhetkestä. Minun elämäni , milloin sinusta tuli sekasotku riitelyä, kinastelua ja rauhanneuvotteluja. Haluan vain kotiin , hiljaisuuteen ja rauhaan. Missä minulla olisi hyvä olla?

 

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann